Reviews

Hey,
here are some reviews of FYG-releases we have found out about. Some in English, others in Finnish. 

FYG-001 Remissions - S/T

‎"This sounds like the anthems for every tough guy, weight lifting Jabroni, wind-milling in the pit, shirt-off covered with trad tattoos of giant ships and shit (is it hot in here?), but this is good.
MRR is not traditionally kind to this post-basketball jersey-HC straight into metalcore in the HARM’S WAY vein, but I dig it. Chuggy riffage and metallic solos give way to some occasional hints of classic rock shit... There is a laser sound on one track, for real. This record totally surprised me, not so much from the sounds, but because of the lyrics – tough guys singing about what a fucking jerk tough guys are when they throw their weight around for no good reason, bringing the fight in a smart way and that we are all indeed getting fucked by the man. The new sound of powerlifting comes from Finland. (MB)" Maximum Rocknroll #350

"Remissionsin kympillä voidaan pahoin ja ollaan perin väkivaltaisia.
Henkinen kamelinselkä napsahtaa poikki ja jälki on todella rumaa, kun Remissions karjaisee toisen kerran. Puolitoista vuotta sitten ilmestyneen seiskatuumaisen jatkoksi mäjähtänyt kymppituumainen jatkaa edeltäjänsä linjoilla soittaen hyvinkin raskasta ja metallisävytteistä hardcorea. Harvinaisen timmisti ja murjovasti soitettuna, breakdowneja ja tukevaa riffittelyä unohtamatta. Ja Keho pistää itsensä täysillä likoon, kuten koko muu bändikin.
Näin olin päättänyt jo etukäteen aiemmin kuullun materiaalin ja tiukkojen keikkojen perusteella. Kun levyn sai sitten oikeasti pyörimään soittimeensa, oli mukava huomata etteivät ennustajaneukon lahjani ole täysin ruosteessa. Remissions vastasi odotuksiin täydellisesti. Ehkäpä Remissions ei enää aiheuta samaa “Oho! Ahaa!” -reaktiota kuin seiskatuumaisellaan, mutta missään tapauksessa se ei petäkään vaikka A-puoli onkin aavistuksen verran tykimpi kuin B-poski. Ei yhtyeen ote missään vaiheessa varsinaisesti lipsu, jostain syystä ne kovatasoisemmat sävellykset vain ovat A-puolella.
Remissionsin kymppituumainen pähkinänkuoressa; keskinkertaista isompi läjä julkaisijoita, neljä biisiä, noin 20 minuuttia eli kolmannestunti turpaan. Sitä itseään. Suosittelen jokaiselle metallisen hardcoren diggarille kokeiltavaksi, vaikkei sisällä olisi edes paha mieli."
Lammas Zine

"This is the first release of the Finnish label Face Your Gods. It hit the streets around February and since then FYG have a bunch of more releases incl. Total Recall and Left Cold, among others.

So, Remissions come from Tampere, Finland, and this 4-song 10" is the following up to their 7" that was released back in 2010.

Remissions are all about tough metallic hardcore; think a mix between the metallic era of Cro-Mags and Integrity. Although their compositions are decent while the production rules, it's not easy for me to get in their mood. Maybe it's the lyrics, that I don't like that much, maybe it's the fact that 4 hardcore songs lasting for over 15 minutes seem like an alien to me.

It's not that Remissions are not good, though. They can kick your tough guy ass and switch the blade in your fucking wannabe brain in a second or so. 

I'd just prefer to listen to something more straight forward.

The packaging of the record is awesome. We sell copies of this in our distro; how hardcore is to write a not that good review for a record we sell?! Nevertheless, buy this and make (y)our day."

WAKHC

FYG-002 Konju - Beat Tape

"Face Your Gods on ehkä profiloitunut hardcoremman musiikin pientoimijaksi, mutta jo toisena julkaisunaan teki selkeää irtiottoa ja on ainakin hetkellisesti välttänyt urautumisen. Tämä irtiottokappale oli Konjun Beat Tape, FYG-002. C-kasetti.
Kyseessähän on Horroksen ja Left Coldin rumpalin seikkailu aivan toisenlaisen musiikin parissa. En minä tämänkaltaisesta musiikista nyt niin älyttömästi tajua että voisin kirjoittaa siitä erityisen asiantuntevasti, mutta vietävä kun kuulostaa hyvältä! Tämän kanssa on mukavaa juoda teetä (jota juonkin nykyään aivan h*lvetisti).
Mainoslauseissa Beat Tapessa on kyseessä “funky beats” ja “pölyiset loopit”, ja nämä ovatkin hyvin paikkaansa pitäviä määritelmiä. Samplet on arvatenkin revitty epämääräisiltä 70-luvun funk-levyiltä ja äänitetty vähemmän hifeissä merkeissä. Voin kuvitella, kuinka Konjun takana oleva juippi on kääntänyt epätoivoisesti jokaisen Hämeenlinnan kirpputorin vinyyliboksit ympäri löytääkseen tarkoituksenmukaisia levyjä samplattavaksi. Tiedän mitä tuo homma on, kun olen etsiskellyt sopivia levyjä itsekin, en tosin itselleni.
Niin, ja nyt joku vääräleuka meinaa, että tuolla tavalla voi tehdä musiikkia aivan kuka hyvänsä, kuten voi tehdä käppästä bluesia ja rämisevää punkkiakin. Paskan marjat. Tuo touhu edellyttää näkymyksiä ja asianmukaista musiikillista ymmärrystä, ja sitä tässä nauhassa kyllä on. Ja sydäntä.
Sama nauha on julkaistu jo aiemmin 20 kappaleen rajoitettuna cd-r –painoksensa. Kovin suurissa painoksissa ei tämä nauhakaan liiku, joten kannattaa se hankkia vielä kun on mahdollista.
Kohokohdat: En lähde erottelemaan. Onhan tässä selkeitä taukoja eri kohtien välillä, mutta biisilistaa ei ole kasettiversiossa."
Piparnakkelin Pandaluola

FYG-003 Left Cold - Symptoms of Our Time 7"

"Four tracks of slick-but-not-flashy metalcore from this Finnish quintet. Plenty of palm-muted chugging, conservative use of discordant leads, vocals between a grunt and a growl, but LEFT COLD are not afraid of occasional speed. I guess one could say these tunes have somewhat of an ”epic” feel, but they’re not drawn out or long-winded. Mostly just hammering away at floor stomping, crash cymbal-heavy groowes. (JU)"
Maximum Rocknroll #350

"Second time i cross my path with this relatively young band, from Hämeenlinna, Left Cold, was when one of the labels, of their new 7″, contacted me and asked for a review. I’m really sorry, that it took so long, but here it is! So with that said, i’ll fill you in bit more about Left Cold, since many of you probably haven’t heard of them before. I picked their From The Ashes -tape, maybe couple years ago from some distro at a show. Not 100% sure, but i think it was their first demo or something, anyhow i thought that it showed some promise, they played dark and heavy sounding hardcore, that sounded to be very influenced by bands such as Integrity,Cursed and their alikes. I think Left Cold has been playing some shows there and there, but until this year, they hadn’t gotten that much attention. Their newly released first 7″,Symptoms Of Our Time, on Johnny Park Avenue Records and Face Your Gods, on the other hand, has gotten them some  buzz.

Hämeenlinna isn’t exactly well know from it’s hardcore / punk bands, so it is even weird to hear band of this style to come out from that city. Left Cold’s first vinyl release, Symptoms Of Our Time is a 4-track 7″, that’s pretty much easily summed as short, dark and heavy. They have four songs on the record and all tracks have been titled with roman numerics. This way to name your tracks is apparently becoming popular, since i’ve gotten two records in a short period of time, that both have done this (see Pigeon Hunt -review). This being only a minor distraction, cause music comes first, as usual and Left Cold have stepped up their game, that’s for sure. I, well defines their new sound, it’s totally different, at least in soundwise, than on the demo tape. They sound so much heavier and darker than before and the same tone is all over all of these songs. They aren’t singing about happy shit either, it’s darkness and chaos, shit gone wrong etc, you know what young men like to scream about in hardcore songs and it’s working out just fine here too. Crossing between atmoshpheric heaviness and raw “holy-terrorian” influenced hardcore, Left Cold have really got their pieces well fit on Symptoms Of Our Time. I haven’t seen these guys live ever before, but will be going to see them actually tonight in my hometown with local hardcore heroes; Broken Ribs, The Reality Show and couple Helsinki based bands, Pigeon Hunt and Lighthouse Project. Hopefully it’ll turn out a good show, we’ll just see how Left Cold will turn out, since the 7″ is pretty short and still leaves a feeling for “something more”, i hope that they will deliver that “more” with their future releases. Fans of all holy terror -related or influenced hardcore and dark crust (His Hero Is Gone, Tragedy, From Ashes Rise etc.), should check out Left Cold."

Killing The Legacy

"En tiedä, miten kenenkään tulisi suhtautua tähän arvioon juuri tästä levytyksestä. Meikämanoliton rahaa on tässä julkaisussa kiinni, sillä omaksuin yhden julkaisijan roolin Johnny Park Avenue Recordsini kanssa. Syitähän tuohon kelkkaan lähtemisellä Face Your Godsin kanssa oli muutama ensinnäkin halusin jeesata kotikylän jätkiä levynsä julkaisemisen kanssa, vaikka FYG ei olekaan Left Coldin “oma lafka”, vaan siinä vaikuttaa bändin ulkopuolisiakin tyyppejä. Sen lisäksi että Left Coldin ensimmäisen seiskatuumaisen uloslaittamiseen liittyi kunniakysymyksiä, niin olihan se nyt musiikillisestikin itseäni puhutteleva. Mutta koska tässä on oma lehmä ojassa, niin voitte jättää tämän jutun lukematta jos tuo osallisuus jollain tasolla häiritsee. Mutta enhän minä tällä levyllä soita, mutta lukija voi halutessaan tiputtaa tai lisätä puolikkaan tähden pois tämän levyn kuvitteellisesta tähtiarvosanasta.

Symptoms of Our Time on siis Left Coldin ensimmäinen seiskatuumainen. Bändiltähän on tullut jo aiemmin yksi cd-r –demo ja yksi kasettidemo, molemmat vuoden 2010 kieppeillä. Enimmäkseen yhtyeen aktiivisuus onkin keskittynyt keikkoihin, vaikka kieltämättä yhtye ei ole tämän maan tämän hetken aktiivisimpien keikkailijoiden joukossa. Yhtye toisaalta on eräänlaisessa väliinputoaja-asemassa. Left Cold nimittäin tuntuu olevan liian heviä DIY-punkeille eikä myöskään ns. hupparicoreskenekään tunnu löytäneen vielä yhtyettä. Tosiasiassahan DIY-skenessäkin liikkuu tätäkin hevimpiä levyjä eikä uhoa tästä levystä löydä edes täikammalla, vaan sanoituspuoli keskittyy enimmäkseen maailman epäkohtien havainnoimiseen. Kappaleet on nimetty vain roomalaisilla numeroilla, jolloin kuulijan tehtäväksi jää itse kuunnella (ja/tai lukea, sanoitusliite tulee mukana) mitä bändillä on sanottavanaan.

Left Coldihan on kehittynyt parin vuoden takaisista demoistaan melkoisilla harppauksilla. Yhtye tuskin on vieläkään täysin valmis (mutta mikä yhtye on?), mutta itsevarmempi siitä ainakin on tullut. Itsevarma, muttei itseriittoinen, ja Left Cold ottaakin vaikutteensa enemmänkin Cleveland-suunnalta kuin NYHC:sta. Levyn soundi on tukeva, mutta siihen olisi saanut tulla mielestäni hieman enemmän räkää, mutta varsinkin Jonttu on kehittynyt vokalistina huimasti parin viime vuoden aikana.

Alunperin ajattelin etten kirjoita tästä levystä sanaakaan, johtuen kytköksestäni siihen. Söin sanani. Jos olen päättänyt olla levyn kustantamisessa mukana, niin totta kai minun pitäisi digatakin kyseisestä levystä?

Kohokohdat: II, III"

Piparnakkelin Pandaluola

FYG-005 Total Recall - What I've Seen 10"

"Total Recall luonnollisen muutoksen myllerryksessä ja ytimessä.

Viime kesänä allekirjoittanut piti pienen rupattelutuokion jyväskyläläisen Total Recallin kanssa. Tuolloin ukkelit meinasivat, että uudet biisit toisivat dramaattisia muutoksia Total Recallin soundiin, ja kyllähän ”What I’ve Seen” -kymppituumainen näyttää että kasetin ja Molemminpuoleinen Varma Tuho -splitin ajoista on menty aika paljon eteenpäin. Varsinkin jälkimmäinen vielä antoi kasettiakin kiivaamman myllytyksensä perusteella olettaa, että sama meno jatkuisi.

Tuntuu hassulta ajatella, että tässä tosiaan soittaa se sama bändi joka teki biisit Pullosta päähän jaLet’s Skate, saati sen MVT-splitin. Yhtyeen puheet Total Recallin omasta ”My War -erasta” eivät olleet pelkkää sanahelinää, vaan ”What I’ve Seenillä” on siirrytty sanoista tekoihin. Black Flag on kuuluvasti Total Recallin suurin innoittaja, mutta mustista bändeistä myös se Sabbath-päätteinen on tuntunut myös kolisseen suuresti. Jyväskyläläiset ovat keventäneet kaasujalkaansa ja vetävät moninverroin synkempää matskua. Soittajinahan jannut ovat kehittyneet kukin sen verta huikeasti, että tämä Total Recallin muutos on tullut luonnostaan. Tosin tokihan Total Recall on yhä bändi, joka soittaa hardcore punkkia. Alan keskeisimmät tunnusmerkit ovat läsnä, mutta lopputulos on keskivertoa mielenkiintoisempi.

Total Recall oli jo edellisillä levytyksillään oman alansa lupaavimpia bändejä. Sellaisena se myös pysyy, vaikka eväät musiikin tekemiseen ovatkin hieman muuttuneet. Nyt ”What I’ve Seen” on pyörinyt levylautasellani jotakuinkin kerran päivässä – vähintään, ja tulee todennäköisesti kieppumaan siellä vielä tovin. Mahtava levy."

Lammas Zine